Vuoden 2017
parhaasta lehtijutusta Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon yhdessä Annamari
Nurmisen kanssa voittaneen Esko Pihkalan kirjoittama artikkeli kuului näin:
Poliittinen korrektius on uudessa ja
uljaassa 2010-luvun Suomessa elinehto. Tämä ajan hengen kuvaus on tositarina
siitä, kuinka koitti sukupuolentutkimuksen laitoksen naisten vuoro upota
poliittisen epäkorrektiuden suohon.
Sahwiran lähes koko johtokunnalta löytyy tutkijataustaa Åbo Akademista. Järjestön rasismisyytökset kohdistuvatkin juuri Åbo Akademiin ja erityisesti sen sukupuolentutkimuksen laitokseen, missä on viime aikoina otettu poliittisen korrektiuden saralla naisesta mittaa omalla tieteenalalla hellittyjä teorioita leimakirveinä käyttäen.
Sahwiran perustaja, tohtori Faith Mkwesha kertoo laitoksella syntyneistä käytännön ongelmatilanteista, joissa laitoksen johtaja, professori Salla Tuori ei ole Mkweshan mielestä osoittanut hänelle ja toiselle mustalle tutkijalle samaa tukea ja solidaarisuutta kuin muille alaisilleen.
Sahwiran ensimmäinen syytös koskee epäeettisiä tutkimuskäytäntöjä.
Mkweshan mukaan hänellä ja Tuorilla oli vuonna 2015 yhteinen tutkimusprojekti, jonka Tuori otti lopulta omiin nimiinsä, vaikka Mkwesha oli tehnyt oman tutkimusideansa pohjalta suurimman osan työstä.
Toinen syytös koskee sitä, kuinka väitetyn epäreilusti Tuori hoiti raskaana olleen mustan afrikkalaisen tohtoriopiskelijan ja toisen ulkomaalaisen tutkijan välille syntyneen ongelmatilanteen vuonna 2015. Heistä viimeksi mainittu oli ilmaissut, että mainitun mustan kollegan läsnäolo laitoksella sai hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi. Mitään syytä tälle tunteelle kyseinen tutkija ei haastatellun mustan naisen mukaan ikinä antanut.
Mkweshan mukaan Tuorin ratkaisu ongelmaan oli tutkijoiden ajallinen erottaminen toisistaan: toinen tutkija työskenteli suomalaisten kanssa päivisin, musta tutkija tuli ”iltavuoroon" vasta toisen tutkijan lähdettyä.
Sahwira arvostelee vetoomuksessaan, että Tuorin ratkaisu ei ollut tutkijoiden ”ajallista erottamista” vaan ”ajallista rotuerottelua”.
Sittemmin Helsingin yliopistoon työskentelemään siirtyneen Mkweshan oma elämä Åbo Akademin sukupuolentutkimuksen laitoksella alkoi hankaloitua reilu vuosi sitten laitoksen pikkujouluissa sattuneen episodin takia.
Mkwesha kertoo, että juhlissa laitoksen kansainvälisiä tutkijoita oli pyydetty esittelemään itsensä paikalla olleille opiskelijoille. Kun Mkwesha oli tehnyt näin, paikalla ollut transhenkilö oli lopuksi vaatinut saada tietää, mitä englanninkielistä pronominiä Mkwesha tunnustaa – käyttääkö hän itsestään pronominiä ”he/his”, ”she/her” vai monien transihmisten suosimaa pronominiä ”they". Pian koko seurue kuorossa vaati Mkweshaa tunnustamaan pronominiä.
Mkwesha koki tilanteen nöyryyttäväksi, koska häntä ennen esittäytyneeltä valkoiselta näyttävältä tohtoriopiskelijalta ei ollut pronominiä tivattu. Mkwesha ilmoitti muille oman kantansa: hän oli postkolonialistinen feministi, joka ei halunnut tunnustaa pronominiä kielellä, joka oli tuotu hänen maahansa aikanaan väkivalloin. Selitys ei ollut kuitenkaan tyydyttänyt muita juhlijoita, joiden mielestä moinen haluttomuus tunnustaa pronominiä haiskahti arveluttavan transfobiselta. Mkweshan mielestä tämä hänen kohtaamansa reaktio oli valkoisten keskinäisen solidaarisuuden osoitus.
Myös Sahwira torjuu vetoomuksessaan laitoksen pikkujoulujen transfobiset tulkinnat ja katsoo, että Mkwesha joutui tilanteessa homonationalistisen gangsterismin uhriksi. Sukupuolen tutkijoiden parissa kehitetyn teorian mukaan homonationalismi on valkoista ylemmyydentuntoa heijastavaa ajattelua, jossa mustien oletetaan automaattisesti olevan kehittymättömämpien kulttuurien edustajina homo- ja transfobisia.
Viikon päästä pronomineihin palattiin Åbo Svenska Teaternissä.
Mkweshan mukaan hänen kollegansa hyökkäsivät hänen kimppuunsa verbaalisesti ja alkoivat kuuluvaan ääneen vaatia häneltä julkisella paikalla selitystä sille, miksi hän oli ollut viikkoa aiemmin niin epäsolidaarinen ja loukkaava transihmisiä kohtaan, ettei ollut tunnustanut pronominiä.
Seuraavana päivänä Mkwesha kirjoitti kollegoilleen sähköpostin, jossa hän pyysi heitä lopettamaan epäammattimaisen käytöksensä häntä kohtaan.
Tällä ei ollut toivottua vaikutusta. Mkweshan mukaan hän sai kollegoiltaan vastauksena kaikkiaan 16 sähköpostia, jotka olivat homonationalistisen rasistisia.
Tässä vaiheessa Mkwesha oli ilmoittanut kollegoilleen, että hän pitää saamaansa sähköpostiryöpytystä rasistisena hyökkäyksenä. Tämä taas oli järkyttänyt yhden viestien lähettäjistä kyyneliin.
Mkwesha toteaa, että yhden valkoisen naisen kyyneleet riittivät varastamaan päähuomion mustien naisten laitoksella kokemasta rasismista ja kääntämään sen mielensä pahoittaneeseen valkoiseen naiseen. Mkweshan mukaan Tuori ei vieläkään asettunut asiassa hänen tuekseen vaan päinvastoin leimasi hänet ”vihaiseksi mustaksi naiseksi” siitä syystä, että Mkwesha oli tässä vaiheessa tehnyt kaikista edellä mainituista asioista Åbo Akademin johdolle virallisen valituksen.
Johto käynnisti asiasta tutkinnan viime vuoden huhtikuussa.
Vielä kiharaisemmaksi tilanne meni, kun Åbo Akademin rehtori Mikko Hupa ja henkilöstöjohtaja Mika Wulff erehtyivät riitaa sovitellessaan käyttämään ilmaisuja tai perusteluja, jotka passittivat heidätkin rasismista syytettyjen penkille.
Henkilöstöjohtaja Wulffin synti oli, että hän puhui tutkinnan loppuraportissa tumma- ja mustaihoisista. Vallitsevien akateemisten rasismiteorioiden mukaan olisi korrektimpaa puhua valkoisista, mustista tai ruskeista ihmisistä ilman mitään mainintoja ihosta. Näin siksi, että ihonvärin katsotaan olevan ihmiskunnan ajattelua kolonialistiselta aikakaudelta asti riivannut pakkomielle, josta pitäisi päästä eroon.
Mkwesha ilmoitti Wulffille sähköpostitse loppuraportin vilisevän rasistisia viittauksia mustaan ihoon ja vaati Wulffia poistamaan ne.
Rehtori Hupa tuli vedetyksi mukaan, kun Mkwesha ehdotti hänelle tutkimusprojektia, jossa tunnistettaisiin Åbo Akademin rasistiset käytännöt ja luotaisiin työkalut niiden kitkemiseksi. Mkweshan mukaan Hupa ei nähnyt tälle tarvetta, koska ÅA:ssa oli samanaikaisesti jo käynnissä väitöskirjatutkimus mustien lasten kouluissa kohtaamasta rasismista. Hupa katsoi, että sen tutkimustuloksia voisi hyödyntää myös ÅA:n vastaavia ongelmia ratkoessa, mutta taas meni pieleen.
Mkweshan mukaan mustien aikuisten yliopistoilla kohtaamia ongelmia ei voi ratkoa koululapsilla tehdyllä tutkimuksella ja että rehtorin ehdotus edusti kolonialistisen aikakauden läpeensä rasistista ajatusta, jonka mukaan mustat pysyvät aikuisenakin henkisesti lapsen tasolla.
Sahwiran vetoomuksessa todetaan tähän tapaukseen viitaten, että rehtori Hupa oli infantilisoinut yliopistonsa mustat tutkijat ja nimittänyt heitä lapsiksi.
Åbo Akademi sai Mkweshan valitusta koskevan sisäisen tutkinnan valmiiksi viime kuussa.
Mkweshan mukaan raportissa todettiin, että Tuorin oli perusteltua ottaa Mkweshan kanssa yhteistyössä tehty tutkimus nimiinsä laitoksen tutkimusrahoituksen varmistamiseen liittyvistä syistä. Rasismisyytöksistä raportissa todettiin, että kukaan yliopiston henkilökunnasta ei ole toiminut tietoisesti tai tarkoituksellisesti rasistisesti.
Sahwiraa loppuraportti ei tyydytä. Järjestön mukaan sillä ei ole uhrien kannalta merkitystä, onko Åbo Akademissa esiintyvä rasismi tietoista vai rakenteellista.
Sahwiran mukaan Åbo Akademin esimerkki osoittaa, että suomalaisyliopistojen johtajilla ei ole tietämystä rasismintutkimuksen nykyteorioista eivätkä he näin ollen osaa myöskään ratkoa yliopistoilla sattuvia etnisiä konflikteja. Järjestön mukaan rasistiset käytännöt pitää oppia yliopistolla tunnistamaan ja niiden kitkemiseksi pitää kehittää työkalut.
Sahwira vaatii vetoomuksessaan, että Åbo Akademi pyytää käytäntöjään julkisesti anteeksi kaltoinkohdelluilta tutkijoilta, opiskelijoilta, mustilta ja kaikilta muilta värillisiltä sekä kaikilta niiltä ei-rasistisilta valkoisilta, joita se on käytännöillään loukannut.
Vetoomuksen oli allekirjoittanut lauantaihin mennessä yli 650 ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti